Kännykän ihmeellisyys

Kolumni

Tanja Kallio

Kännykkä on ihme laite. Se antaa syytä meteliin, mutta hauskojakaan hetkiä ei voi välttää. Olen viime päivinä huomannut, kuinka kännykkä voi muuttaa ihmisen mielialan aivan hetkessä. Halutessani olla rauhassa ja tavoittamattomissa, suljen kännykkäni. On mielenkiintoista aina välillä viettää tällaisia hetkiä ja ajatella, että on ”voi, voi”, jos joku haluaa saada minut kiinni. Soittaapahan uudestaan, jos oli tärkeääkin asiaa.

Huvittavan hetken, kännykän ansiosta, sain kokea kun seurasin kaverini toilailuja. Hän kirjoitti intensiivisesti tekstiviestejä ja sai vastauksia ja kirjoitti jälleen takaisin… Mutta kuinka sattuikaan, juuri kesken kaiken kaveriltani loppui akku kännykästään. Mikään ei auttanut. Kaikista tuhansista yrityksistä huolimatta puhelin rupesi purkamaan akkuaan. Omaa laturia ei tietystikään ollut mailla halmeilla. Eikä se mitään olisi auttanutkaan, olimme autossa tämän kauhistuttavan hirveän ”tapaturman” sattuessa. Vähän aikaa kaverini luetteli painokelvottomia sanoja, mutta äkkiä hänen mielialansa koheni, kun autosta löytyi laturi. Lisää painokelvottomia sanoja rupesi kaverini suusta putkahtelemaan ulos, kun huomasimme, ettei laturi sopinutkaan hänen puhelimeensa. Vähän aikaa kaverini mökötti ja marisi: ”Mul on kännykästä akku loppu!” Sitten hän painoi päänsä alaspäin ja sanoi dramaattisesti: ”Enkä mää tartte sun myötätuntoo…”

Olin huvittunut. Olen edelleen huvittunut. Ja kielloista huolimatta tunsin todella suurta myötätuntoa kaveriani kohtaan…

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat