Lampaan viulu

Fisurannan Fiske

Samuli Kinnari

Sydämeni soitteli iloisia säveliä päivästä toiseen. Yhteiselo rakkaan Teresani kanssa oli kuin ruusuilla tanssimista… Pistävät piikit iskeytyivät tuon tuostakin herkkien jalkapohjieni lävitse. Tyttö kuitenkin oli niin ihana. Kaulimen kova tärähdys tuli päälleni tutuksi, mutta iloisen moton avulla jaksoin eteenpäin: ”Kaikki Teresan ja Teresa ei kenenkään puolesta.”

Se oli sitten eräs lauantai, kun sattui perin harmillinen tapaus. Hörpimme Teresan ja anopin kanssa kahvia sekä keskustelimme Reino Lampaasta, joka oli seudun tunnetuin viulisti. Meidän pariskunnan kauniimpi puoliskokin (joka yleensä pitää vain itsestään) yltyi jostain syystä ylistämään trubaduurin kykyjä, että poskilla oikein hekumoi.

Päivän vaihtuessa illaksi Teresa oli jo ilmeisesti unohtanut kahvipöydässä käydyn keskustelun, kun hän yllättäen tokaisi: ”Lampaanviulua nyt tekisikin mieleni.” Minä kummastelin, koska luulin Teresan tarkoittavan Reinon rakasta instrumenttia. Hitaan sytytykseni havaitsin vasta, kun olin jo Lampaan tilan ovella. Idealampun välähdettyä suunnistin vähin äänin teurastaja Simo Korvensuun puheille. Onnistuin saamaan sen lampaanviulun.

Kotiin kävellessäni Multeri ja Skali ajoivat minua vastaan.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat