Tarkkailijana pienessä kylässä

Pieni kylä

Samuli Kinnari

Olen vierailija pienessä kylässä. Kukaan ei tosin tiedä minusta mitään, ei edes nimeäni, sillä elän melko salaperäisesti. On suoranainen ihme, ettei kukaan tiedä asioistani mitään, sillä pienessä kylässä juttu kulkee ja leviää kuin kulovalkea.

Tarkkailen koko ajan mitä kylässä tapahtuu. Merkitsen jokaisen näkemäni jutun pieneen punaiseen vihkooni ja joka ilta kertaan päivän tapahtumat.

Erään päivän kohdalla luki: Olin kävelyllä kylän toisella laidalla, kun saavuin suuren väkijoukon keskelle. ”Mitä ihmettä tapahtuu?”, mietin itsekseni. Tuntui kuin olisin yhtenä todistamassa maailmanluokan ihmettä, sillä pidettiinhän paikalla monia puheita ja aika kului mukavasti. Mutta tarkemmin asiaa tutkittuani olinkin vain uuden autotien avajaisissa. Oli suoranainen ihme, että näinkin pienestä kylästä löytyy näin paljon ihmisiä katsomaan, kuinka uusi T-risteys tuottaa päänvaivaa kaikkine liikennemerkkeineen ja -sääntöineen. Ja etenkin ne istutukset pistivät silmääni. Oli hienoa havaita, kuinka risteykseen oli istutettu suloisia kuusentaimia. ”Kyllä ne ovat kauniita, mutta entä muutaman vuoden kuluttua, kun kuuset estävät autoilijaa näkemästä kunnolla?” ajattelin ja kävelin pois.

Seuraavana päivänä: Olin taas kävelyllä. Pidän kävelemisestä. Sattumalta huomasin ison ilmoituksen jo perinteeksi muodostuneesta kylätapahtumasta. Ajattelin, että on hienoa kuinka kylän päättäjät ajavat kyläläisten etuja ja yrittävät tehdä paikasta mahdollisimman hyvähenkisen. Kuulin kuitenkin aikaisempien vuosien juhlista eräältä tuttavaltani (siis ainoa ihminen, joka minut täällä tuntee). Täytyy sanoa, että suurella mielenkiinnolla odotan tätä yö-tapahtumaa. Ei mikään ole sen hienompaa kuin kiertää kylää ja tutkia kaikkia erilaisia tapahtumia. Ystäväni kertomuksesta kuitenkin sain sellaisen kuvan, että kylän tapahtuma olisi hieman odotettua laimeampi. Näin hän kertoi: ”Joo ei tää mikään yö-juttu oo. On kylän ihmisillä hieman noi vuorokausikäsitteet sekaisin. Kaikki tapahtuu päivällä ja illalla. Paikkoja aletaan laittamaan kuntoon jo iltapäivällä ja kymmenen-yhdentoista välissä kaikki on jo ohi. Missä vaiheessa se yö tulee? Niin, silloin kun sanotaan KROOH PYYH”. Ennen kuin ehdin edes aloittaa seuraavaa kysymystäni, ystäväni jatkoi: ”Niin muuten, ainoa asia mikä täällä jää silloin yöllä elään, on nuoriso. Ja ne elää oikein muidenkin puolesta. Kaikki 12-vuotiaita vanhemmat teinit ja hieman nuoremmatkin ovat aivan kännissä. Tiedä häntä, mitä muuta kuin alkoholia piireissä liikkuu”. Tämän kuultuani päätin olla hiljaa. Jään todellakin mielenkiinnolla odottamaan pienen kylän yö-tapahtumaa.

Vetäydyin majapaikkaani. Ah, niin lämminhenkinen pesä. Olen täällä niin mielelläni ja tarkkailen.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat