Letkajenkka nostattaa yhteishenkeä

Pieni kylä

Samuli Kinnari

Pienessä kylässä tapahtui. Kaikki olivat kuohuissaan. Lastentarhanhoitajien palkkoihin piti saada korotus, eikä mitään muuta keinoa keksitty kuin nyhtää hoidettavilta. Tietysti tässä tapauksessa lapsien vanhemmilta. Kaikki miettivät uusia ideoita, mutta lastentarhan johtaja Kirsti Puromaan mielestä korotukset vain näyttivät, ettei pieni kylä ollut muita kyliä huonompi. Nyt kaikki vain saisivat kärsiä siitä, että haluttiin olla samanlaisia kuin muut. Toinen vaihtoehto olisi, että yhtään uutta lasta ei hoitopaikkoihin voitaisi ottaa. Kaikki tämä kuohutti pienen kylän ihmisiä.

Samaan aikaan pienen kylän uudet abiturientit suunnittelivat tulevaa penkkaripäiväänsä. Heillä oli hirveät paineet, sillä he tiesivät, etteivät he pystyisi voittamaan hienoudessa edellisen vuoden abeja. Ei edes perinteinen video ollut samaa luokkaa kuin edellisillä. Miten he pukeutuisivat? Mitä pitäisi tehdä erilaisesti? Vaikeita päätöksiä, mutta ei mahdottomia. Ovathan he sentään uuden vuosituhannen ensimmäiset abiturientit, joiden paidoissakin lukee ABI 00. Heille ei mikään ole mahdotonta, koska he tietävät, ettei heidän yhteishenkeä voita mikään. Kaikki eivät sitä tiedä, mutta tarkkailija pienessä kylässä on seurannut, että niin pintapuolista on yhteishenki. Silti on pakko esittää sitä ylitsepursuavaa epämuodostunutta yhteisymmärrystä. Mikään ei suju, mutta kaikkien on luultava, että asiat luistaa. Eihän täydellisyyttä voi rikkoa. Tarkkailijan mielessä kävi sananlasku ”moni kakku päältä kaunis…”

Pieni kylä eli, kaiken tämän keskellä, muutosvaihetta. Johtajat olivat muuttuneet. Samoja ihmisiä, mutta kaikilla tuntui olevan parempi ote asioihin. Olisikohan johtunut siitä, että kaikki olivat alkaneet harrastaa tanssia. Yksi oli erikoistunut laulamiseen. Ihmeellistä sinänsä, että kaikki olivat erikoistuneet yhteen ja samaan tanssiin. Letkajenkkaan. Se kasvatti yhteishenkeä. Ehkä siitä johtui kaikkien uusi asenne elämään. Kävellessään pienen kylän katuja tarkkailija ei voinut välttyä huomaamasta, että kylässä tuulikin humisi: ”Vasen tassu, vasen tassu, oikee tassu, oikee tassu, eteen, taakse ja yks kaks kol”. Tarkkailija mietti hetken ja hymyili. Mikähän ihme nyt oli liikkeellä?

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat