Piristystä odotellessa

Kolumni

Samuli Kinnari

Äetsässä on hiljaista. Vuosien saatossa kunnan väkiluku on vähentynyt, palvelut huonontuneet ja ilmapiiri hapantunut entisestään. Lasku pitäisi kääntää nousuksi.

Äetsän ongelmat ovat syvällä. Ehkä Keikyän ja Kiikan liitos hiertää edelleen, vaikka aiheesta on parinkymmenen vuoden aikana jauhettu kyllästymiseen saakka. Kenties yhteen hiileen puhaltamisen halu puuttuu. Vai onko Pirkanmaan ja Satakunnan rajamailla kahden kaupungin paineessa luoviminen yksinkertaisesti mahdotonta?

Pehulaa katsellessa tulee suru puseroon. Ennen taajamassa oli elintarvikeliikkeiden lisäksi mm. kodinkonekauppa, vaateputiikki ja ravintola. Ympäristö sykki toisella tavalla. Vielä enemmän harmittaa muiden kunta- ja kyläkeskusten puolesta. Keikyänkin viimeinen ruokakauppa sulki taannoin ovensa. Äetsästä on helppo lähteä muualle ostoksille. Pakko on mennä, koska palvelutaso on alhainen. Omasta autosta on tullut välttämättömyys jo aikoja sitten kehnojen joukkoliikenneyhteyksien ansiosta.

Toivottavasti yrittämisen henki leijailee tulevaisuudessa Äetsän läpi.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat