Oi ja voi

Rasia

Tanja Kallio

Mikä ihme on PoKéMoN- villitys nyt on menossa? Aivan sama minne päänsä kääntää, kun aina on silmissä lapsi, jonka kädessä on pienoinen nippu kortteja tai kansio kainalossa. Lapset huutelevat toisilleen: ”Hei onk’s sulla vaihtaa jotain hienoo Pokémon korttia?” Toisilla on muutama hassu kortti, mutta toiset ovat saaneet jo kokoon lähes 150. Samanlainen haloo kuin taannoin nousi jääkiekkokorteista.

Yritin tiedustella mitä järkeä on esimerkiksi Pokémon TV-sarjassa. Vastaukseksi sain kommentin: ”No ootko sä kattellut sitä sarjaa ennen? Se pitää kattella alusta asti, jotta ymmärtää sarjasta jotain.” Ahaa, mietin ja päätin, etten yritäkään esittää yhtään viisaalta kuulostavaa jatkokysymystä.

Ehkä Pokémon on vain juuri SE. Siis se asia, joka on nyt kova sana. Kun aikaa kuluu muutama hassu kuukausi, on toinen ääni kellossa. Enää ei kiinnosta Pokémon tippaakaan. Elokuva, joka on parhaillaan tulossa, ei saa enää paljoakaan huomiota ja korttien, jotka loppuvat kaupasta heti esille asettelun jälkeen, hinnat putoavat 15 markasta alas. Enää ei tarvitse äitien nähdä kauppareissuista painajaisia. Ja taitaapa käydä jopa niin, että sellainen, joka vielä kehtaa tunnustaa omistavansa Pokémon-kortteja, leimataan omituiseksi ja lapselliseksi.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat