Niemen ärähdys

Pieni kylä

Samuli Kinnari

Pieni kylä valmistautui ottamaan kevään vastaan. Pyörätiet sulivat talven lumista kovaa vauhtia ja sauvakävelijöitä sekä muita lenkkeilijöitä näkyi, ihan sama minne katseensa käänsi. Tuntui, että elämä oli sellaista tavallista, ei mitään kerrottavaa, muttei kuitenkaan tylsääkään. Pienen kylän uutterat abiturientit olivat urakkansa suorittaneet, ainakin toistaiseksi, ja kaikki odottivat toukokuun saapumista, silloinhan tulisi varmistukset arvosanoille. Toisaalta abit eivät ehtineet sitä paljoakaan murehtimaan, sillä heillä oli jo kova kiire lukemaan tuleviin pääsykokeisiin. Nämä Hirvilahden abithan olivat kuuluisia juuri uurastuksesta koulun eteen ja loistavasta yhteishengestä. Henki loisti vieläkin, vaikka koulu olikin jo loppu. Abit soittelivat toisilleen joka päivä, olivat tekopirteitä ja jaksoivat kuunnella toisiaan, vaikkei asia kiinnostanutkaan tippaakaan.

Hirvilahdella oli myös uusi ilmiö. Kaikki kylän vanhukset olivat ryhtyneet keräämään intohimoisesti Kauniit ja rohkeat -kortteja. Korteista syntyi oikein tappelu kylän vanhimpien kesken. Kaupoissa oli vilkasta, sillä eläkeläiset jonottivat tyhjyyttä ammottavien Kauniit ja rohkeat -korttilaatikkojen luona, pommittaen myyjää kysymyksillä. ”Milloin saadaan lisää kortteja? Mitä muuta Kauniit ja rohkeat -esineitä teillä on?.” Kaikki kaupan myyjät olivat hermoromahduksen partaalla. Kauniit ja rohkeat -epidemia ei ollut vain Hirvilahden kunnan ongelma, sillä hysteria levisi koko maan laajuiseksi. Ikäihmisten lapset ja lapsenlapset, parhaimmassa tapauksessa lapsenlapsenlapsetkin olivat kaikki neuvottomia, kun isoisät ja -äidit laittoivat kaikki rahansa Kauniit ja rohkeat -sälään.

Onneksi pienessä kylässä oli neuvokas kunnanjohtaja, joka tarttui ohjaimiin huomatessaan, että jotain oli tehtävä. Kunnanjohtaja Keijo Niemi asteli huoneessaan miettien erilaisia ratkaisuja kuntaa piinaavaan ongelmaan. Kauniit ja rohkeat, Kauniit ja rohkeat… Niemi tavaili itsekseen. Yht´äkkiä hän alkoi laulamaan ”Älä itke Ritke Forresteri, vaikka leukas on kuin puuliiteri…”. Niemi juoksi kunnantalon raput alas ja huusi: ”Hei! Nyt minä keksin!”. Niemi asteli naapurikylän radioasemalle ja julisti radion kautta jokaiselle Hirvilahden kunnan asukkaalle, että kaikki Kauniit ja rohkeat -kortit sekä muut esineet takavarikoidaan jos niitä vielä näkyy. Ja jokaiseen vanhainkotiin tulee tarkastajat, jotka tutkivat asukkaiden huoneet. Näin selviämme kuntaamme ahdistelevasta Kauniit ja rohkeat -buumista. Kunnanjohtaja Niemi ei saanut kunnan eläkeläisiltä lämmintä vastaanottoa, sillä hän kielsi, kaiken tämän lisäksi, vielä televisiosarjankin katselemisen. Niemi oli kuitenkin päätökseensä tyytyväinen ja asteli vakaasti takaisin työhuoneeseensa hyräillen edelleen ”Älä itke Ritke Forresteri vaikka leukas on kuin puuliiteri…”.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat