Kevät ja moralisointi

Kolumni

Kevään koittaessa ja lumikasojen sulaessa on jälleen aika iänikuisen kevätkeskustelun ja yleisönosastokirjoittelun, aiheena tietysti koirankakka. Iskenpä siis minäkin kynäni torttuun.

Koiranomistajia vastaan lietsotaan paikoitellen oikein kansanliikettä. Kaupunkien keskustoissa ja alueilla, joissa pienellä alalla on paljon koiria, ymmärrän kyllä kasojen siivoamisen tärkeyden. Kaupunkien tulisi kuitenkin huomioida koiraihmiset sijoittamalla tarpeeksi roskalaatikkoja katujen ja teiden varsiin. Ei paljoa houkuta kanniskella höyryävää torttupussia kilometritolkulla lenkillä mukana. Hitaasti maatuvan pussin nakkaaminen puskan alle tai puun juurelle sotkee mielestäni kaupunkikuvaa vielä enemmän kuin pussittamaton kakkakasa. Kukaan ei kasoista meltotessaan tunnu muistavan rikottuja kaljapulloja, roskaruokapapereita, karkkipusseja ym. roinaa, joita myös lojuu katujen ja teiden varsilla pilvin pimein. Ja se jäte ei maadu, toisin kuin eloperäinen koiran jätös.

Yksi hyvä keino taistella myös ”ihmisperäistä” jätettä vastaan olisivat ne kaivatut roskakorit. Myös valistuksella olisi paikkansa: jos kaupunki uusiin roskiksiin investoikin, on niistä pian pohja irti tai ne tallotaan littanaksi.

Pitäisiköhän Suomessakin katsoa mallia Aasian tiheään asutuista maista, joissa jo purukumin sylkemisestä kadulle saa sakon?

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat