Toisessa päässä

Kolumni

Samuli Kinnari

Viime aikoina olen hiljaa mielessäni ihaillut Kiikkaa. Äetsän synnyttyä monet keikyäläiset kulkivat täysin syyttä suotta polleina. Olihan Kiikan puoli jäänyt esimerkiksi ilman kunnanvirastoa ja byrokraattisen elämän puuttuessa vaikutti muutenkin täysin takapajulalta. Nyt roolit ovat vaihtuneet.

Pehulasta ja muistakin entisen Keikyän puolen asutuskeskuksista ovat palvelut hiljalleen kaikonneet. Samalla on mennyt yhteen hiileen puhaltamisen tärkeä henki ja ilmapiiri muutenkin kummallisesti rappeutunut. Kiikassa sen sijaan porskuttaa lujaa. Liike-elämän kuihtumisesta huolimatta ympäristöä on siistitty ja talkooperinne herätetty. Parannukset on tehty kunnioittaen alueen perinteitä. Suuri kiitos tehdystä ja vielä keskeneräisestä työstä kuuluu Kiikan kyläseuralle.

En tiedä, leimaudunko näillä kynänpiirroilla kunnanrikkojaksi tai vanhojen rajojen kaivajaksi. Jotain kuitenkin pitäisi tehdä, ennen kuin Äetsän omituinen ilmapiirivamma pahenee entisestään.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat