Maailmannapa enemmän kuin ylpeä itsestään

Kolumni

Tanja Kallio

Tartuin lapioon toukokuun viimeisinä päivinä ja päätin kaivaa itselleni perunamaan. Sain messevät naurut yritykseni johdosta eri tahoilta, mutta päätin, että en anna periksi. Tein yhteistyötä lapion kanssa ainakin kolme tuntia, siis pelkän maan kääntämisen kanssa. Mikä olikin hyvin pitkä aika verrattuna maanpläntin kokoon. Ja täytyy kyllä myöntää, että muutaman kerran mietin, että täytyisiköhän kaivaa vain potero ja hypätä sinne, mutta päätin, että näytän kaikille epäileville, etten ole mikään turha.

Maa käännettynä, perunat istutettuna, sekä porkkanat, kurkut ja lehtisalaatit, jäin odottamaan tuloksia. Monen päivän kuluttua naamani vääntyi pienoiseen hymyyn kun huomasin, että tulosta syntyi. Kaikki alkoi kasvaa. Ja sitten tuli pakkanen. Sydämeni melkein itki verta kun huomasin, että pienet perunanvarret olivat paleltuneet. Onneksi huomasin kuinka paleltuneetkin perunat alkoivat kasvaa ja kaikki oli hyvin.

Katsellessani nyt kasvimaatani, olen todella ylpeä aikaansaannoksestani ja totean puoliääneen: ”Sehän nähdään kuka tämän maan satoa saa maistaa. Ehkä minä ja minä yksin. Kerron sitten makuaistia hivelevistä kokemuksista kaikille epäilynsä esittäneille.”

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat