Kuoppalan kiekaus

Pieni kylä

Samuli Kinnari

Syksyn ensimmäiset lehdet leijuvat hiljalleen alas maahan. Yksi irrottautui koivusta, teki kierteitä tuulen avustuksella, lennähteli levottomasti ja putosi asfaltille. Heti perään luuta heitti lehden kasaan. ”Shhhhhhhh”, kuului harjaksista, kun kauppias Reijo Kuoppala lakaisi liikkeensä pihaa.

Parkkipaikalla kiljahtivat auton jarrut. Kuoppala nosti katseensa maasta. Pihaan ajaneesta autosta nousi rumpuopiston rehtori Jokinen. Suurikokoinen musiikkimies sai vaivoin kammettua itsensä ulos pienestä Skodastaan. ”Kas päivää!” huikkasi Jokinen ja suoristeli housujaan. ”Hei, hei!” vastasi kauppias Kuoppala.

Rehtori Jokinen asteli sisään kauppaan ja suunnisti suoraan hedelmäosastolle. Kuoppala käveli muutaman askeleen jäljessä. ”Kot!” kuului yllättäen kauppiaan suusta. Jokinen käännähti ja katsoi kysyvästi Kuoppalaa. ”Kot! Kot! Kotiiiiiiiit!”, kauppias huusi. Kuoppala häkeltyi itsekin tilanteesta ja yritti pistää käden suunsa eteen äännähtelyt peittääkseen. ”Jokaisessa meissä asuu pieni kana”, selitti kauppias kotkottelun lomassa ympärille kerääntyneelle asiakasjoukolle ja poistui takahuoneeseen.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat