Ääni on katoavainen elementti

Kolumni

Tanja Kallio

En tiedä, ovatko muut tätä mieltä, mutta itse olen lopen kyllästynyt siihen, että ääneni katoaa ajoittain. En tiedä miksi. En tiedä minne. Ainoastaan tiedän sen, että yhtenä kauniina päivänä ääni päättää olla lakossa ja taas sitä mennään. Lääkäri ei osaa auttaa, lääkkeet eivät auta. On vain opittava elämään ilman omaa rakasta ääntä.

Ajatus ei ehkä lähimmäisilleni ole mikään kauhea, mutta minulle on, sillä en tule toimeen ilman ääntäni. Lukioaikana olin muutamaan otteeseen avuttomuuden äärirajoilla, kun ääneni lähti ja oli poissa, pahimmassa tapauksessa muutaman kuukauden. Toisaalta, eihän se koulussa mikään tympäisevä ajatus ollut, sillä ei tarvinnut vastailla. Kuitenkin ihmiselle, joka ei muuta tekisikään kuin laulaisi, ajatus äänen katoamisesta on hermoja raastava.

Ja tässä sitä nyt taas ollaan. Sairaana, ilman ääntä. Nyt olen päättänyt, etten puhu, ennen kuin olen saanut ääneni kokonaan takaisin. Olen hiljaa ja kuuntelen. Jos jotain akuuttia tulee, kirjoitan paperille. Teen kaikkeni saadakseni tärkeän osan itseäni parannetuksi, sillä ääni ja minä olemme yhtä.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat