Vuoropuhelu

Fisurannan Fiske

Samuli Kinnari

Teresa ja minä siemailimme aamukahvia keittiössä. Puhelin soi.

Minä: Fisurannassa Fiske puhelimessa.
Soittaja: Ai missä?
Minä: Fisurannassa.
Soittaja: Miksi?
Minä: Jaa mitä? Että miksikö? Siksi, kun vaan on. Kenen kanssa muuten puhu?
Soittaja: Minun.
Minä: Olipa paljon kertova kommentti.
Soittaja: Äläpäs nyt heittäydy töykeäksi.
Minä: Minäkö muka töykeä! Älä kuule itse rupea.
Soittaja: Nyt en enää pidä äänensävystäsi. Pyydän, ettet enää soittelisi tänne.

Kliks. Soittaja katkaisi puhelun. Jäin hölmistyneenä seisomaan luuri kourassa. ”Kuka siellä soitti?” Teresa kyseli keittiöstä.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat