Vuoropuhelu

Fisurannan Fiske

Samuli Kinnari

Teresa ja minä siemailimme aamukahvia keittiössä. Puhelin soi.

Minä: Fisurannassa Fiske puhelimessa.
Soittaja: Ai missä?
Minä: Fisurannassa.
Soittaja: Miksi?
Minä: Jaa mitä? Että miksikö? Siksi, kun vaan on. Kenen kanssa muuten puhu?
Soittaja: Minun.
Minä: Olipa paljon kertova kommentti.
Soittaja: Äläpäs nyt heittäydy töykeäksi.
Minä: Minäkö muka töykeä! Älä kuule itse rupea.
Soittaja: Nyt en enää pidä äänensävystäsi. Pyydän, ettet enää soittelisi tänne.

Kliks. Soittaja katkaisi puhelun. Jäin hölmistyneenä seisomaan luuri kourassa. ”Kuka siellä soitti?” Teresa kyseli keittiöstä.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat

Scroll to top