Amanda Fisken kuihtuva ruusu 2/3

Fisurannan Fiske

Mika Hyssi

”Herree nyt hyvän tähven, Fiske… voi vohveli sentäs”, höpötti taloon syöksynyt rouva. Fiske alkoi virota. ”Viimeksi taisi olla yhtä paha pyörtyminen kaksi vuotta sitten, kun sain sen oudon sairauskohtauksen”, puheli Fiske. Fiske kyllä muisti kenen syytä se sairauskohtaus oli ja pian hän kyllä jo tajusi kenelle puhui – nimittäin salaperäinen rouva on nimeltään Amanda, Amanda Fiske. Fisken äiti ja sairauskohtauksen aiheuttaja.

”On niin mukavoo tulla tänne lapsiinsa kattoon. Se on sitten blah blah. On muuten sepi sepi… miten on, joko blah blah.” Aman-dan toinen huonoista puolista on puheripuli. Kerran kun hän alkaa, ei loppua näy mis-sään. Toinen huono puoli onkin tirkistely. Fiske muistaa vieläkin, kuinka hän vei Tere-san suuliin pussailtavaksi. Eikös mitä, pian sen tiesi koko kylä. Ja Fiskeä vietiin.

”Hyvvee kaffetta. Voisi jopa sanoa, että olen nyt kaffilla. Heh.” Yht’äkkiä Amanda hiljeni ja ilme muuttui vakavaksi. Näin vakavana Amanda ei ollut ikinä, ainahan hänellä oli hymy herkässä. Suusta kuului hetken aikaa epämääräistä krohinaa. ”Tottahan se nyt vielä tulee kuolemaan tänne”, vitsaili Fiske. Teresa kokeili pulssia. ”Fiske, otan osaa”, sanoi Teresa rauhallisen vakavasti.

”Äiti… äitiiiii!”

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat