Aamuhetki auton kanssa

Kolumni

Tanja Kallio

– Hyvää huomenta, rakas autoni! Täällä onkin pieni pakkanen.
– Niin on ja minulla ei ole minkäänlaista aikomusta lähteä käyntiin.
– Ensin lumet katolta pois, näin, ja sitten skrapataan ikkunat.
– Neiti on hyvä ja raaputtelee ikkunoita ihan rauhassa.
– Kylläpäs se veikin aikaa, nyt on jo pieni kiire.
– Eikä sinulla ole minkäänlaista kuvaa siitä, millainen kiire kohta onkaan.
– Nyt sitten matkaan.
– Niinhän sinä luulet.
– Starttaus ja… siis starttaus ja… hei, mitä nyt?!?!
– Khih. Hieman leikittelen kustannuksellasi. Ihan minun mielikseni, päästä muutama ruma sana.
– Nyt sitten jotain järkeä tähän touhuun. Pihalla ei ole kovinkaan montaa astetta ja sinä rupeat lakkoilemaan.
– Pitäähän sitä jotain iloa autonkin elämässä olla.
– Kokeillaanpas nyt uudestaan, ihan tosissaan. Ihana, kiltti auto. Oma muruni.
– No, jos tällainen puhe jatkuu.
– Arvasinhan minä, että sinuun voi luottaa. Meillä on ihan ikioma symbioosi.
– Niin on. Muista sitten nämä kaikki kauniit sanat, kun yrität minua hieman kovemmilla pakkasilla käymään. Silloin en välttämättä olekaan yhtä kiltti…

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat