Akkarallia eli uni, joka olikin totta 2

Rasia

Mika Hyssi

- MAINOS ALKAA -

- MAINOS LOPPUU -

Jatko-osat ovat Amerikassa tv-tuotantoyhtiöiden suosiossa. Poliisiopisto-elokuvan jatko-osat osoittavat, että ohjaaja on tehnyt elokuvia vain omaksi huvikseen. Tästä huolimatta sukellamme jälleen unimaailman syövereihin – sama päähenkilö, eri uni.

On hyinen pakkasaamu. Hytisen kirjaston ulkopuolella. ”Ei oo auki viälä”, tokaisee ohikulkeva naisvanhus. ”Tiedän sen kyllä. Kiitos kuitenkin tiedosta!” vastaan imelästi tekopirteällä hymyllä. ”Kyllähän minä sen tiedän, kun olen tässä kirjastossa töissä”, mutisen itsekseni purren hampaita yhteen. ”Huomenta, huomenta. Et kai ole täällä kauan odotellut?” kysyy kirjaston vs. johtaja ja avaa vihdoinkin kirjaston oven. ”En, en. Justiinsa tulin”, vastaan, vaikka olen kalissut oven takana reilut puolentuntia.

Kello lyö 13. Käyn avaamassa kirjaston oven. ”Mä tulin taas. Hehehee. Ai että mun täytyy päästä heti nettikoneelle. Hehhehee. Mitäs mun pitikään… onko Elmeri paikalla? Elmeri heti tänne tai mä vaikka syön sen. Hehhehhee. Hehhehhee. Hehhehhee”, pälpättää seksikkäissä nahkahousuissa kiemurteleva keski-ikäinen Marjo. Naurunlahjat hänelle on ainakin suotu, ajattelen. ”Haen Elmerin, pieni hetki”, vastaan pimulle. ”…ehhee. Hehhehhee.”

Päivä kuluu tavattoman hitaasti. Tiskille poikkeaa vain muutama lainaaja, mutta Marjon hilpeä nauru raikaa pitkin ilmastointiputkia kaikkialle kunnantalon syövereihin. ”…ehhee! Hehhehhee! Hehhehhee! Hauskoja noi Beatlesit…. ehheeheh… hyviä kuvia niiden kotisivuilla… heehehhehhee!” jatkaa Marjo loputonta nauruaan. ”Joo-o”, vastaan tyhjentävästi. ”Elmeri, tuuraisitko mua vähän aikaa. Mulla on kauhee hedikki”, pyydän ja tottahan Elmeri suostuukin. Lopun työpäivästä pysyttelen toimiston syövereissä. Valitettavasti sielläkin on ilmastointiputket…

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat