Estradilla

Kenraalin päiväkirja

Mika Hyssi

- MAINOS ALKAA -

- MAINOS LOPPUU -

Von Fahventauffin yllätyshyökkäys ei onnistunut. Leidi saapui juuri sopivasti Ladallaan, jolla ystävämme kaasuttivat karkuun. ”Minulla on vielä muutama ässä takataskussa”, hymähtää Sitrick ja hymyilee leveästi. ”Miehet, perässäni mars mars!” komentaa Sitrick ja hyppää ikiomaan panssarivaunuunsa.

”Mustikkajoki, pentele. Se oli täpärällä! Olipa hyvä, että sait Leidin tänne juuri ajoissa”, kehuu Waterberg ystävänsä etevää toimintaa. ”Itse asiassa, herra kenraali, tämä ei ole se Leidi, eikä tämä Lada ole se Lada. Tämä on eri Leidi eri Ladalla. Se toinen Leidi on nyt ajossa”, änkyttää Mustikkajoki ja yrittää vältellä kiitoksia. ”Äh, aivan sama”, tuhahtaa Waterberg.

Ystävämme jatkavat matkaansa. Leidi ajaa jo kymmenettä tuntia, eikä väsymisen merkkejä näy missään. Kauniit tunturit vilisevät horisontissa. Mustikkajoki nukkuu ja kuolaa Waterbergin olkapäälle. Waterberg ei saa unta. Häntä vaivaa eilisen illan tapahtumat: Mistä Sitrick tiesi Mustikkajoen ja minun kriisipalaverin? ”Tuota… mihin me olemme oikein menossa?” kysyy Waterberg Leidiltä. ”Emmää teistä tiärä, mutta mää meen ainakin keikalle Mastosalon pubiin”, tokaisee Leidi sinisessä untuvamekossaan. ”Mustikkajoki, mitä ihmettä tämä tarkoittaa!” karjaisee Waterberg ja tönäisee kuolaavaa ex-varajohtajaa. ”Huoh, mehän menemme pubiin, etkö kuullut?” vastaa Mustikkajoki syvästi haukotellen. ”Eikös meidän… äh, antaa olla”, tuhahtaa Waterberg. ”Kaikenlaista sitä tapahtuu vielä vanhoilla päivillä”, mutisee Waterberg itselleen.

Kolmentoistatunnin ajomatkan jälkeen löysimme Mastosalon kylään. Paikallinen juottola seisoi aivan kunnantalon vieressä. Leidi parkkeerasi Ladansa kunnantalon pihaan. ”Täällä sitä sitten ollaan. Mastosalon kylässä, jonne ei edes aurinko paista”, avartaa Waterberg Mustikkajoen kuntatietoutta.

Waterberg on oikeassa. Ilmeisesti maantieteellisen olinpaikan vuoksi Mastosalon kuntaa ei auringon lämpö ja valo helli. Mastosalon asukkaat ovatkin saaneet kuulla ilkeitä vitsejä asuinpaikastaan: ”Mastosalo, siellä on pimeää myös ihmisten päävärkeissä. Mastosalo, Suomen virallinen pimeiden ihmisten yhteisö”.

”Herra, öh, kenraali… antaa Sitrickin naristella hampaitaan Varusvarikolla, mennään lepuuttamaan tuonne paikalliseen pubiin…”, höpisee Mustikkajoki hellällä äänellä. ”No, onhan tässä jo kaikenlaista tapahtunutkin. Mennään, Reino, mennään!” Ulosheitettyjä, yksinäisiä uroita. ”Tätä se pubin nimi taitaa tarkoittaa: Oyster Club. Pelkkää roskasakkia tyynni”, tuhisee Waterberg liitoksissaan.

Pubin isäntä saapuu estradille. ”Ja nyt hyvät mastosalolaiset, illan päätähti, Leidien leidi… hyvät naiset ja herrat: Leidi!” Aplodien saattelemana Leidi astelee lavalle. Sininen untuvamekko on vaihtunut romanttisen punaisiin bikineihin. ”Tuo tumma nainen…”, aloittaa Leidi laulunsa. Ronskit miehet kerääntyvät läähättämään lavan reunalle.

Useiden tusinalaulujen jälkeen vuorossa oli illan päähitti: ”Minä kuule en tsemppaa”. ”Mrr, Häivytään”, äksyilee kenraali Mustikkajoelle ja niin kaverukset päättävät lepuuttaa istumalihaksiaan. ”Seis!”, kirkuu Leidi ja osoittaa pistoolilla kenraalia. ”Eiiii”, huutaa Mustikkajoki ja syöksyy kohti Leidiä. Leidi painaa liipaisinta. Mustikkajoki valahtaa maahan. Rinnasta pulppuaa verta, joka pikkuhiljaa virtaa puiselle tanssilattialle. ”Te nuori mies, kutsukaa ambulanssi! HETI!” karjuu kenraali tarjoilijalle. ”Ja te, ottakaa tuo…” Kenraali osoittaa sormellaan lavaa, mutta Leidi on jo karkuteillä.

Ambulanssi saapuu onnettomuuspaikalle. ”Reino, sinä selviät tästä”, rauhoittelee kenraali ja hyppää ambulanssin kyytiin. Kenraalin silmästä pulpahtaa kyynel.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat