Aurinkotuoli odottaa jotain

Kolumni

Tanja Kallio

Sain syntymäpäivälahjaksi aurinkotuolin ja olin onnellinen, sillä tiesin, että edessäni olisi pitkä kesäloma, jonka voisin viettää aurinkoa ottaen. Saatuani tuolin paketista ulos, kasasin sen makuuhuoneeni nurkkaan. Olin vielä töissä, enkä nähnyt mitään järkeä viedä tuolia pihalle homehtumaan, sillä en ehtinyt sitä käyttää.

Loman alettua nostin aurinkotuolini eteiseen. Siinä se näyttää hieman enemmän käyttökelpoiselta kuin makuuhuoneessa oven takana. Ja tuntuu niin kuin sitä käyttäisi, vaikka tuoli tähän asti on ollut koriste. Minulta on tiedusteltu, että olenko aurinkotuolia kokeillut, mutta vastauksena olen sanonut, etten voi kokeilla tuolia juuri nyt, kun olen vienyt talvitakkini jo varastoon. Ja vaikka uskaltautuisin pihalle ilman toppatakkia, sade voisi omalta osaltaan syvähomehduttaa tuolini kokonaan, joten jätän väliin.

Sattuneesta syytä olen mielenkiinnolla ja tarkasti seurannut säätiedotuksia, että koskahan ystäväni Mette tai joku muu lupaisi minulle ja aurinkotuolilleni ihanaa ilmaa. Olen huolissani siitä, etten pääse tänä kesänä lainkaan kokeilemaan tuota eteisessäni olevaa laiskuuden ihanaa keskusta. Nyt huomasin, että säätiedotus lupasi hienoa ilmaa, mutta en elättele suuria toiveita. Joka aamu astelen ensimmäisenä ikkunan luokse ja tutkin päivän sään. Jos sisältä katsottuna näyttää lupaavalta, tuikkaan nenäni ovenraosta ulos ja tutkin sääolosuhteita tarkemmin. Kun se päivä koittaa, että saan raahata tuolini pihalle ja nauttia kuumasta auringonpaisteesta, tiedän kunnon kesälomapäivän alkaneen. Siihen asti elän toivossa.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat