Kirstunvartijan ego

Fisurannan Fiske

Mika Hyssi

Kekälesaaren rahastonhoitajaksi valittu Fiske esittäytyy kommuunille. ”Johtaja Herätteen ominaisuudessa minun on todettava, että en ole nähnyt teitä aikaisemmin. Voisiko herra tulla tänne – estradi on teidän, kuten on tapana sanoa. Aplodeja!” rummuttaa kommuunin johtaja Esko Heräte.

Uudet kasvot ovat aina tervetulleita Kekälesaareen. Edellisen kulkurin visiitistä on kulunut jo useita vuosia herätejuhlien aikaan silloinkin. Ehkäpä pienen saarekkeen jättimäiset mainosplakaatit ympäri saarta herättävät vääränlaista huomiota. Kekälesaarelaiset kun on todettu hieman tekopirteiksi.

Aplodien saattamana Fiske kapuaa lavalle. ”Kiitos, kiitos. Tuota, olen Fiske. Tuolta Fisurannasta. Olin itseasiassa ohikulkumatkalla, kun sattumalta kuulin Reijo Hoon laulavan täällä. Ajattelin, että mikäs siinä, poiketaan katsomaan suurten lavojen laulumaakaria. Tämä kirstunvartijan työ tuli oikeastaan hyvään saumaan, erosin näet vaimostani juuri. Tai oikeastaan hän potki minut ulos. Ja nyt olen tässä”, kertoo Fiske.

Johtaja Heräte keskeyttää nyyhkytarinaksi kääntyneen puheen ja jatkaa: ”Hyvä, mahtavaa! Kerrassaan erinomaista. Fiske varmasti haluaisi kertoa elämästään tuntikaupalla, mutta illan tähtivieraamme odottaa jo malttamattomana lavan reunalla. Hyvät kekälesaarelaiset: Reijo Hoo!”

Ja niin jammailu jatkuu.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat