Työn varjopuoli

Fisurannan Fiske

Mika Hyssi

Kekälesaaren Herätejuhlat on tältä vuodelta vietetty. Reijo Hoo on poistunut lavalta.

Kommuunin johtaja Herätteellä ei ole hyvä olo. Hän tiesi, että Iiris Sieppisen kotitekoinen pontikka oli iltajameissa liikaa. Mutta kun johtajalle tarjottiin, niin olihan sitä maistettava. Johtajan maha oli asiasta toista mieltä. Työpäivä oli kuitenkin edessä.

”Oikein nautinnollista Herätejuhlien jälkeistä työpäivää!” lausuu johtaja Heräte keskusradioon kommuunin johtajien työpaikalla, kommuunitalolla. ”Onko minulle tullut viestejä tai puhelinsoittoja?” kysyy Heräte kommuunitalon sihteeri Sieppiseltä. Sieppinen pyörittää päätään. ”Eikö mitään?” Sieppinen ei virka mitään.

Johtaja Heräte on masentunut. Sen lisäksi, että maha on irtisanoutunut toistaiseksi yhteistyöstä, ei työpaikallakaan ole mitään tekemistä. Herätteellä ei ole ollut tapana vain kierrellä näykkimässä työntekijöitä, vaan tehdä itse töitä. Tänään ei ollut mitään tekemistä.

Heräte talsii huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni. Hän on istahtamaisillaan tuolilleen, kun huomaa lattialla ihmisen varjon. ”Herttinen sentään, onko tämä jotain pilaa?” ihmettelee Heräte. Varjo seuraa tiukasti Herätettä. ”Apua, minun kimpussani on varjo!” huutaa Heräte ja juoksee Sieppisen työpöydän ääreen. ”Neiti Sieppinen, minun kenkiini on tarrautunut joku kummitus”, selittää Heräte. ”Eiköhän johtajan olisi parasta lähteä kotiin?” pohtii Sieppinen.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat