Kymmenen senttiä juuri oikeaan suuntaan

Kolumni

Tanja Kallio

Oli pimeä maanantai-ilta, eikä valoista ollut ajaessa mitään hyötyä. Märkä asfaltti söi kaiken valon, joka heijastui tienpintaan. Normaali päivä tulisi saamaan epänormaalin lopun, mutta en sitä vielä laulutunneilta lähtiessäni tiennyt. Ajelin Nokian suuntaan ja ihmettelin suunnattomasti, kuinka ohitseni ajoi autoja ainakin 120 km/h nopeudella. Teiden nopeusrajoituksethan on jo pudotettu talvirajoituksiin eli 80 km/h. Omilla hengilläänhän kuskit vain leikkivät, vaikka oli märkä tie eikä liukkaudesta tietoakaan.

Valtatie 12 on mielestäni aina ollut erittäin mieluisa paikka peuroille ja hirville. Olen kuullut kuinka ja lukenut lehdistä kuinka hirvikolareita on sattunut. Hirvet ovat aina vaatineet enemmän tai vähemmän uhreja, joskus on selvitty pelkällä säikähdyksellä. Olen itsekin kyseisellä tiellä nähnyt pelloilla hirviä ja peuroja.

Olin juuri ohittanut Ellivuoren risteyksen ja tulin kohdalle, jossa ohituskaista alkaa. Ajettuani hetken matkaa eteenpäin eteeni hyppäsi hirvi, jonka koko oli autooni verrattuna mahtava. Pystyin katsomaan suoraan hirven mahan alta eteenpäin. Huomasin hirven hypätessä tielle, että sen takana tuli toinen samankokoinen ja samanlainen otus. Painoin jarrut pohjaan ja ajattelin, etten selviä ohituksesta millään. Käänsin rattia vasemmalle ja sitten oikealle, kuulin tömähdyksen ja huudon. Seuraavan kymmenen sekunnin jälkeen tajusin, että autoni oli ehjänä tien viereen pysäköitynä. Tömähdys tuli takimmaisen hirven jaloista, jotka rikkoivat autoni takavalon ja huuto tuli minun suustani.

Ajoin autoni läheiselle huoltoasemalle, soitin poliisille, tutkin vahingot. Tajusin, ettei autooni tullut muuta vahinkoa kuin rikkoutunut valo ja itse sain vain venähdyksen selkääni. Poliisille soitin, koska mieleeni juolahti ajatus hirvestä, joka saattoi loukata jalkansa. Sain kyydin huoltoasemalta Nokialle ja hieman myöhemmin illalla tajusin mitä oikein oli tapahtunut. Ennen kaikkea tajusin sen mitä olisi voinut tapahtua. Olotila ei ollut hyvä, kun mietin koko yön, missä olisin, jos ratti olisi kääntynyt kymmenen senttiä liikaa oikealle tai saman verran liikaa vasemmalle. Sitä mietin edelleen ja vielä muutaman yön mieleeni tulevat isot hirven jalat sekä kaikki mahdolliset tapaturmat, jotka olisivat voineet sattua.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat