Puuroa, kiitos!

Kolumni

Samuli Kinnari

Allekirjoittaneen elämä on alkanut puuroutua. Muutama viikko sitten iski himo, jolle ei loppua näy. Siis puuro on palannut ruokavaliooni lähes parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Toisinaan syön varsinaisen aamupalan kahvilassa, jonka tätejä voinen uuspuuroutumisestani kiittää. Tädit keittävät kolmena päivänä viikossa perin herkullisen näköistä ja makuista puuroa. Ja mikä parasta: aina on tarjolla erilaista herkkua. Olen tutustunut kaurapuuron lisäksi esimerkiksi riisipuuroon ja mannapuuroon. Ne olen tuntenut nimeltä.

Minua viisaammat ovat tienneet kertoa, että joskus hyvin pienenä söin puuroa. Sitten herkutteluun tuli tauko. Nyt kuitenkin kaapistani löytyy jälleen kaurahiutaleita. Puuro on hyvää.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat