Fisu kisulle

Kenraalin päiväkirja

Mika Hyssi

Oli jäädä ystävämme autiol saarel. Mut tuuria oli taas kahdell johtajal, yks paatti nimittäin saarel törmäs sattumalt.

”Hip-hei!” Mustikkajoki huusi, johon Waterberg tokas: ”Kerää jo luusi, hyppää paattiin ja tuki jo se suusi. Täll kalastajal on tarinoita enemmän kuin kuusi…”
”… mutta muilta en tarinoita nyysi. Fiske, käspäivää, ei teillä ole enää huolenhäivää. Minä teidät kotiin vien, enkä peri siitä maksua, en totta vie. Löytöpalkkio näet teistä on luvattu, käteen lyödään muutama tuhatlappu. Mutta ensin täytyy narrata muutama fisu, ettei näe nälkää vaimoni kisu.”

”Ei meillä enää ole mikään hoppu, onhan ikävä piina saarel jo loppu. Tartunpa tuohon onkeen ja nappaan kissalle ison vonkaleen”, kerskuu Waterberg, tuo sotaratsu harmaahapsu.
”Kas näin!” nykäisee kenraali. Kala lentää tietty Mustikkajokea päin. ”Sori kaveri, mut merellä tunnen olevani villi ori. Onko sulla kaloja varten kori?”

Myöhemmin…

”Perill ollaan, ystävät hyvät.”
”Sinua kiitämme, mutta aika rientää: ylijohtajan pakeille liidämme ja tapahtumat hänelle sepitämme.”

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat