Kolme kotikuntaani

Kolumni

Samuli Kinnari

Pyytämättä ja yllätyksenä on kotikuntani muuttunut elämäni aikana kolme kertaa.

Ehdin nippanappa syntyä keikyäläiseksi. Parin viikon ikäisenä muutuin äetsäläiseksi, kun Keikyä ja Kiikka yhdistyivät. Huomenna olen sastamalalainen.

Kuntakentän muutokset eivät ole mieltäni koskaan ahdistaneet – päinvastoin. Elämäni ensihetkiä keikyäläisenä en tietenkään muista, mutta ajokortissa syntymäpaikka muistuttaa juuristani. Äetsäläisenä olin ylpeä Äetsästä, enkä koskaan haikaillut Keikyän tai Kiikan kuntien perään. Muistan, että lapsena mielsin Äetsän nuorekkaaksi kunnaksi ja pidin kovasti myös kunnan nimestä.

Tänä jouluna laitoin hyvillä mielin joulukorttien matkassa osoitteenmuutokset. Kotitieni nimi muuttuu entistä paremmaksi ja postitoimipaikathan yhdenmukaistuvat Sastamalaksi. Sopii minulle.

Sastamalan kaupungin syntyminen on iso muutos, eikä uutta kaupunkia perusteta vain muutoksen vuoksi. Taustalla on vahvat ennusmerkit siitä, että yhdessä pärjäämme paremmin. Siihen meidän pitää uskoa.

Tuntuu hyvältä olla sastamalalainen!

Seuraava:

Edellinen:

Uudet

Scroll to top