TORSTAI 28.8.2014 Tauno

Sekaisin hinnoista

Kolumni

Tanja Kallio

”Teidän vuoronne, olkaa hyvä”, sanoi minulle ystävällinen nainen apteekissa. Menin reseptieni kanssa luukulle ja annoin kelakorttini. Meni hetki ja meni toinen. Yksi reseptini sisälsi kallista lääkettä ja lisäksi oli jotain muita. Nainen palasi tietokoneensa ääreen ja alkoi kertoa minulle uudesta säännöstä. Sen mukaan apteekin pitää vaihtaa lääke halvempaan versioon, mikäli sellainen on tarjolla. Jos minä en sitä huoli, vaan haluan alkuperäisen, Kela ei anna lääkkeestä korvauksia. Katselin suu auki ja mietin, etten minä ainakaan täyttä hintaa ala tableteista maksaa. Nainen tiskin takana lisäsi, että lääkkeet sisältävät kyllä samat aineet kuin alkuperäisetkin, mutta ovat halvempia ja hieman eri näköisiä. Jos kuitenkin haluan vanhat lääkkeet korvauksen kera, pitää ottaa yhteyttä lääkäriin ja pyytää häneltä kirjelmä, ettei lääkkeitä saa vaihtaa. Kuuntelin tätä ystävällissävyistä luentoa ja huokasin lopuksi: ”Otan halvemmat lääkkeet ja soitan huomenna lääkärille.”

Tämä edellä ollut episodi ei haitannut minua lainkaan. Osasin asian käsitellä mielessäni ja hyväksyä sen, että pillerit ovat nyt hieman erinäköisiä, mutta auttavat yhtä hyvin. Kuitenkin asia ei aina mene näin. Minulla on läheisiä, jotka kärsivät muistisairaudesta sekä omaavat ikää jo sen verran, ettei kaikki ole niin helppoa kuin nuoremmilla. Lääkkeitä on kertynyt dosettiin n. seitsemän erilaista ja ne otetaan joko kerran tai kaksi päivässä. Dosetin täyttäminen on ”se yksi juttu”, joka vielä onnistuu itseltä ja siihen eivät muut saa koskea.

Jos nyt ajatellaan, että saat lääkkeet ja laitat ne dosettiin. Katsot mallin edelliseltä päivältä ja täytät rasian. Yhtäkkiä edessäsi on  seitsemän lääkettä, joista kaikki ovat erilaisia kuin eilen ja vain siitä syystä, että apteekissa oli ne pakko vaihtaa halvempiin. Mitä siitä seuraa? Kerron teille. Ylimääräistä tuskailua, pieniä ja suuria riitoja siitä, ettei kaikkia lääkkeitä ole tuotu. Dosetti lentää lattialle, kun alkaa nyppiä niin paljon, kun ei osaakaan enää pistää lääkkeitä. Tässä hetkessä muistutan, ettei auta, että kertoo lääkkeiden vaihdoksesta. Lääkkeiden syöjä ei muista asiaa kymmenen minuutin päästä enää ja taas on sama tuska päällä.

Ihan rehellisen mielipiteeni jos tässä saan sanoa ja sanonkin. Tämä lääkkeiden vaihtaminen halvempaan ei toimi kaikkien kohdalla. Se tuo ainoastaan ärsyyntymistä, kun arki muuttuu.





Facebook-kommentointi

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat