Vastausta vailla

Kolumni

Kirkko

Sairaaloiden potilashuoneissa, pakolaisleirien puutteellisissa oloissa, romahtaneiden kotien raunioilla, sotajoukkojen puristuksessa, ihmissuhteiden kivuissa, avoimien hautojen reunoilla ja myttyyn menneitten tulevaisuudensuunnitelmien sekamelskassa nousee yksi kysymys yli muiden: Miksi? Miksi näin kävi? Ja vielä kipeämmin: miksi Jumala sallii?

Jossakin syvällä tajunnassamme on ajatus, että jos vain löytäisimme vastauksen  miksi-kysymyksiimme, kärsimys olisi ymmärrettävää. Arvelemme, että ymmärrettävyys tekisi kärsimyksestä siedettävämmän. Vastauksen odottaminen on piinallista varsinkin, kun aavistelemme, että tyydyttävää vastausta ei ehkä koskaan löydy.

Pitkäperjantai on kärsimyksen päivä ja siksi myös kaikkien kärsimykseen  vastausta etsivien päivä. Ristiinnaulitun Jeesuksen huuto Golgatan ristillä suuren kivun keskellä pysäyttää: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Tähän kysymykseen Jeesus ei saanut vastausta niinä muutamina hetkinä, jotka hän vielä pakahduttavan huutonsa jälkeen eli.

Kärsimyksen päivä, pitkäperjantai, ei tarjoa selviä vastauksia kysymyksiimme.  Sen sijaan se antaa tilaa yhdessä Jumalan Pojan kanssa huutaa ilmoille kivun ja hämmennyksen tuolla yhdellä sanalla: miksi? Pitkäperjantai kutsuu myös hiljaisuuteen, sillä kärsimyksestä ei voi puhua suurin kirjaimin aivan kuin ihminen voisi sitä järkensä voimin hallita ja selittää. Tyhjiä sanoja ovat ne, jotka tarjoilevat kivun keskelle vain varmoja vastauksia.

Onneksi on pitkäperjantai. Kärsimyksellä on keskeinen sija kristillisessä uskossa muun muassa siksi, että siinä olisi tilaa ihmisen kivulle ja kysymyksille. Elämän varjoisia kohtia ei selitetä pois. Herramme Jeesus tietää, mitä on lohduttomana ja hämmentyneenä kysyä: Miksi? Ja me tiedämme, mikä häntä  odotti kolmantena päivänä.

Tapio Luoma

Tapio Luoma on Seinäjoen seurakunnan kirkkoherra.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat