Pääsiäisen tuli

Kolumni

Kirkko

Pääsiäistuli palaa aamuhämärässä pienen kirkon pihamaalla. Olen tullut  jumalanpalvelukseen saksalaiseen kyläkirkkoon, silloiseen kotikirkkooni. Ihmiset laulavat nuotion ympärillä laulua, jonka sanoista en saa oikein selvää, enkä kaikkea ymmärräkään. Mutta pääsiäistuli kertoo kirkkaasti ja lämpimästi: Kristus on ylösnoussut!

Koko kristinusko syntyi kerran uskona ylösnousemukseen. Hämärässä aamussa Jeesuksen haudalle tulleet surun murtamat naiset ja opetuslapset, Jeesuksen lähimmät, näkivät omin silmin sen, mitä eivät odottaneet näkevänsä. Kivi oli poissa ja hauta oli tyhjä. Merkillisellä tavalla usko syntyi ”ei minkään” näkemisestä, tyhjän haudan ja tyhjien käärinliinojen äärellä. Tyhjyyden keskellä leimahti toivon kipinä. Hetkeä myöhemmin Ylösnoussut ilmestyi – uskon tuli syttyi.

Ylösnousemus ei avaudu ymmärrykselle eikä se taivu selityksiin. Mutta salatulla tavalla sen voi uskossa nähdä. Siinä uskossa, jonka Kristus itse saa aikaan ja jossa hän itse on läsnä, pelkkänä lahjana meissä. Sen merkiksi syttyvät taas kerran pääsiäisen kynttilät ja tulet, Ylösnousseen tulet.

Ihminen tarvitsee elääkseen tulta. Tuli lämmittää ja valaisee. Se levittää ympärilleen kodikkuutta ja turvallisuuden tunnetta. Kaiken elämässä kuluttavan ja uuvuttavan keskellä silmä ei väsy katsomaan nuotion liekkiä. Sen äärellä voin levätä ja kerätä voimia ja elämään viriää taas hiljaista iloa.

Ylösnoussut Kristus on ihmisen tuli. Hän on sitä tässä elämässä, kaikessa sen  pimeydessä ja kylmyydessä. Hän on sitä myös kerran kuolemassa, sillä Kristuksella on viimeinen sana kuolemankin yli. Silloin usko muuttuu näkemiseksi. Siksi Kristuksen lämmöstä ja valosta saamme tänäkin pääsiäisenä sytyttää oman tulemme ja antaa tulta eteenpäin.

Tiina Reinikainen

Tiina Reinikainen on Pielisensuun seurakunnan kappalainen Joensuussa.

Anna toimitukselle uutisvinkki! Voit vinkata myös anonyymisti.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat