Numerosekaannuksia äänestyksessä

Kolumni

Tanja Kallio

Pohdinpahan vaan, että missä vika, kun äänestysnumeroista ei saatu menneissä vaaleissa selvää. Oliko syynä kirjoittajan epäselvyys, tulkitsijan epävarmuus vai systeemi, joka tuottaa koko ajan erilaisia numeroita?

Kun itse olin koulussa, minulle opetettiin, että ykkösessä ei ole väkästä ja numeroon seitsemän laitetaan varteen viiva. Kun opetin itse oppilaita, joku oli keksinyt, että ykköseen tarvitaan väkänen, mutta seiska pysyy ennallaan. Menin takaisin kouluun ja joku päätti, että ykkönen on jälleen tehtävä ilman väkästä, mutta seiskasta otetaankin varren viiva pois. Joten tämän 20 vuoden aikana meitä on monenlaisia ykkösen ja seitsemän kirjoittajia.

Tässä tuleekin se ongelma. Jos vaalilapussa lukee esimerkiksi numero 18, niin kuka sen päättää onko kyseessä todellakin 18 vai liian lyhyeksi jätetty 7 numerosta 78. Lappu saatetaan hylätä. Toisaalta liian pitkällä väkäsellä kirjoitettu 1 saatetaan hyväksyä, vaikka onkin tarkoitettu numeroa 7. Kuka päättää?

Kohta ollaan pisteessä, ellei jo olla, että kaikkia numeroiden kirjoitustyylejä käyttävät saavat äänestää. Siksi ääntenlaskijoilla pitäisikin olla tarkat ohjeet, miten lukea kirjoitettuja numeroita. Ei päivänselviä numeroita voi hylätä vain mutu-tuntumalla, mutta kuitenkin tarkkana täytyy olla.

Helpommalla päästäisiin, jos laitettaisiin pakollinen jatkuva kehitys hyllylle ja pidättäydyttäisiin yhdessä tyylissä kirjoittaa numerot. Olisiko aika päättää, että annetaan sekä kirjainten että numeroiden olla hetki rauhassa, eikä jatkuvasti kehitettäisi uutta tai palattaisi vanhaan. Se helpottaisi monen, todella monen, elämää.

Seuraava:

Edellinen:

Uudet

Scroll to top