Ajatus urheilusta

Kolumni

Tanja Kallio

Sulje silmäsi ja mieti tätä.

Olet huippu-urheilija, joka suorituksillaan on saanut aikaan sen, että kisapaikka suuriin kisoihin on varmistettu. Kilpailuihin, joihin on jälleen kerran koko harjoittelu tähdännyt ja joihin olet halunnut päästä pienestä pitäen. Loppumetreillä suoritus ei ole täysin sitä luokkaa, mitä on totuttu näkemään.

Eihän kukaan aina onnistu. Päätät kuitenkin, että jos tulokset eivät parane yhtään, et lähde suuriin kilpailuihin mukaan lainkaan. Tästä päätöksestä saat paljon positiivista palautetta. Huomaat kuitenkin, että tulokset paranevat hieman, eivät tarpeeksi, mutta paranevat kuitenkin. Ja sinulla on se kisapaikka edelleen takataskussasi.

Mieleesi nousee, että tulokset saattaisivat olla suurissa kilpailuissa noususuhdanteisia. Päätät lähteä suuriin kilpailuihin. Saat päätöksestäsi yleisöltä palautetta, et välttämättä kovin positiivista.

Suuret kilpailut alkavat, kilpailusuoritusten aika tulee. Tulos ei ole toivottu, vaikka kaikkesi yritit. Olet masentunut suorituksestasi. Koko kansa on masentunut suorituksestasi. Ja se kertoo sen sinulle.

Olet kuitenkin harjoittelulla ja suorituksillasi ansainnut rehellisesti kisapaikan. Aina vain ei onnistu nappiin. Ei Boltkaan onnistunut. Hänestäkin leivottiin etukäteen voittajaa.

Tässä hetkessä, kun keihäsmiehien suorituksia katselee, tietää jo valmiiksi, kuinka kansa heitä arvostelee suurella äänellä. Mutta heitänpä muutaman kommentin: 1. Ihmisiä hekin vain ovat. 2. En minäkään jättäisi MM-kilpailuja väliin, jos olisin kisapaikan ansainnut. 3. Kukaan kotisohvakommentoijista ei kuitenkaan pysty edes siihen, mitä suomalaismiehet heittivät Daegussa.

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat

Scroll to top