Valoa kansalle

Kolumni

Tanja Kallio

Katsoin ikkunasta pihalle ja huomasin, että on pimeä. Ja se pimeys tulee nopeasti, se on itse asiassa paikalla ennen kuin palaan töistä kotiin. Ei kiva. Syksy tuo pimeyden tullessaan. On aina tuonut. Ennen se on ollut ihanaa, sillä olen täydellinen syksyihminen. Mikään ei ole sen hienompaa kuin sytyttää kynttilöitä, juoda lämmintä ja katsella sadetta ikkunasta. Sade kun kuuluu syksyyn. Ja lehtien väriloisto, se on upea. Kahisevat lehdet jaloissa ja syystuuli muistuttavat tästä vuodenajasta. Haravoinnista en kauheasti hyvää keksi, mutta sekin omalta osaltaa kertoo kesän loppumisesta.

Jostain syystä syksyn tuoma pimeys on tällä kertaa tullut yllätyksenä. Olen joutunut pysähtymään ja havaitsemaan, että arki on ollut niin hektistä, etten ole huomannut syksyn tuloa. Hyppäsinkö elokuun valosta suoraan säkkipimeyteen?  Ennen olen seurannut päivänvalon vähenemistä ja alkanut odottamaan lunta, joka toisi lisävaloa. Nyt tajusin, että valo on vetäytynyt talviunille, eikä kertonut siitä minulle mitään. Tai sitten vain en ole kuunnellut.

Mielessäni pyörii kysymys: Voinko todellakin olla niin kiireinen, etten ole huomannut ajan kuluvan ja vuodenajan vaihtuvan? Huolestuttavaa, todellakin.

· ·

Seuraava:

Edellinen:

Tuoreimmat

Scroll to top