Se on kuulkaa sillä tavalla, että ilman Teresan äitiä maailmani olisi aivan toisenlainen. Kerronpa tarinan, joka saattaa järkyttää kaikkia. Ja tosi on juttu – niin kuin kaikki tähän asti kertomani. Minä mikään lepertelijä ole.

Teresan äiti oli yllättävän temperamenttinen ja äksy. Kun eräänä heinäkuisena iltapäivänä – taisi olla vuonna 1974, niinhän se oli, 3.7.1974 kello 15.35:34. Muistin… niin siis vein Teresalle kunnon 30 kiloisen hauen. Valitettavasti oven avasi hänen äitinsä.

"Mää en tätä perkaa. Perhana Fiske! Sää kyllä tuut ny sieltä sisälle ja alat hommiin! Tule, tule. Laita veitsi heilummaa!" Teresan kodissa tulikin sitten vietettyä koko loppupäivä. Perkauksen lisäksi imuroin, tiskasin, pesin pyykit, kudoin kolme villapaitaa ja kaksi sukkaparia, vein roskat, kävin kaupassa, tein ruuan ja korjasin ulkohuussin oven.

Silloin tiesin, että Teresan äiti opetti minua tulevaisuutta varten. Menisimmehän minä ja Teresa naimisiin muutaman vuoden päästä.