Teresa oli kävellyt koko yön. Paria hengästystaukoa lukuun ottamatta naissankarimme tallusteli eteenpäin. Matkan määränpää oli Teresallakin hämärän peitossa. Tuska, hervoton hiki ja ikävä eivät antaneet selville ajatuksille tilaa.

Yö jatkui. Teresa laahasi itseänsä eteenpäin ja lopulta horjahti ojaan. Teresa makasi tajuttomana ja hitaasti veripisarat liukuivat pitkin Teresan otsaa.

Fisken pirtillä sen sijaan oltiin tajuttomana aivan toisesta syystä. Fiske ajatteli järjestää pippalot, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Hameväkikin oli häipynyt paikalta juuri sopivasti. "Viinaa, lisää viinaa." Siinäpä sen illan motto.

Kuin karjalauma aikuiset miehet makaavat röhkien ja äristen lattialla. Fiske sen sijaan oli löytänyt sängylle, joskin puolet kropasta oli unohtunut puolitiehen. Ne miehet, ne miehet.

Aamuaurinko alkoi nousta pilvien ylle. Teresa makasi edelleen kosteassa ojassa, mutta elossa hän tuntui olevan. Ainakin pää oli vaihtanut paikkaa epämukavan kiven päältä pehmeän nurmikon päälle.

Molempien päätä jomotti pahantuulisesti. "Olisi pitänyt jättää väliin. Nyt jomomomottaa (=jomottaa) kaksin verroin pahemmin", voihki Fiske ja piteli päätään.