Vietettiin sitten Teresan kanssa ihan tavallista, rauhallista koti-iltaa. Katseltiin televisiota ja herttainen vaimoni kutoi villasukkaa. Kahvit hörpättiin.
Kesken kaiken kuului rauhallisuuden rikkonut huuto. "Tilk-tilk-tilk-tilk-tilk", kantautui voimakas kirkuna etääntyen Fisurannan illassa. "Mitä ihmettä?" kummasteli Teresa. Pyörittelin hämmästyneenä päätäni.
Lähdin ulos ottamaan selvää kummallisen äänen alkuperästä. Kävelin pihasta tielle ja edelleen postilaatikoille. Valaisin taskulampulla lootamme viereen ja näin tumman hahmon. Se oli Pentti. Hän oli ojanpenkassa kyykkyasennossa, kädet siiviksi asetettuina. Pentti leikki telkkää.
