Rakas päiväkirjani,

En ole pitkään aikaan keskustellut intiimisti kanssasi. Tarkemmin ajatellen… on hyvin, hyvin typerää höpötellä puukantiselle päivyrille. No, kaikesta huolimatta sinä, päiväkirjani, olet mukava keskustelukumppani. Niinpä kerron sinulle tarinan, jota käpertyneet sivusi tuskin kestävät.

Olin vihdoinkin tajunnut Mustikkajoen Internet-ajatuksen. Tarkoitus ei siis ollut tuhota koko varusvarikkoa, vaan tehdä vanhalle varikkoalueelle oma kotisivu – Internetiin. Varikon jälleenrakennus on nyt täydessä käynnissä.

Sieltähän se Mustikkajoki tuleekin Ladallaan ja parkkeeraa vanhaan tuttuun paikkaan. Hetkinen… hän ei olekaan yksin. Pelkääjän penkillä tiukissa bikineissä vääntelehtii Leidi. Ei voi olla totta!

"Ka, Mustikkajoki! Jag har varit här och du har hamstrannut en Leidi som jag tycker mycket om. Siis olet löytänyt kadonneen Leidin, joka karkasi Lepistölahden Lavalta Ladalla viime lauantaina. Mikä Leidin nimi olikaan? Ah, niinpä niin. Leidihän se oli." Mustikkajoen aivot yrittivät vielä rekisteröidä ja suomentaa ruotsalaista, erinomaista lausettani. Äkkiä Mustikkajoen silmät pullahtivat etuoikealle ja suu aukesi: "TILT!" Mustikkajoki pökertyi.

"Tuo tumma nainen… no niin, Leidi. Olemme kahden. Mitä tehdään?" Leidi oli hetken hiljaa. "Nää laulut Ladastani soi, se nyt oikein vaikeroi. Siispä lähdetään Ladalla kruisailee!" Miettimättä hetkeäkään lähdimme Mustikkajoen Ladalla huristelemaan pitkin varusvarikkoa.

Päiväkirja, uskotko?!