Terve vaan, hyvät lukijat! Kyllä oli Fiskellä mukava kesäloma, mutta nyt on jälleen aika istahtaa kirjoituskoneen ääreen. Satoihan meilläkin täällä Fisurannassa. Sen se suvi kuitenkin kuivasi, minkä kastelikin.

Syksyiset puuhat ovat saaneet minut ja Teresan valtoihinsa. Tuo meidän emäntä oikein hullaantuu aina näin sadonkorjuun aikaan. Pitää poimia ja säilöä ja taas poimia ja säilöä. Oltiin sitten emännän kanssa tässä eräänä iltana sienestämässä. Siinä mättäillä kykittiin ja kyllähän se kyyristely tulostakin tuotti. Seuraavana päivänä nimittäin syötiin kantarellimuhennosta.

Yhtä juttua vain hieman kummeksuin retkellämme. Olin nimittäin juuri kumartumassa poimimaan herkullisen näköistä sientä, kun kuulin hiljaisen äännähdyksen vierestäni. "Hei, tuu käymään!" kuulin yhden tatin kuiskaavan, kun käännyin sitä päin. No, ei siinä mitään muuta kuin menoksi vain. Käytiin sitten Teresan kanssa sienessä. Hieman oli ahdasta, mutta eihän meidän sieneen pitänyt asumaankaan jäädä.