Hirvilahden kunnanvirastolla oli hiljaista. Aulan kellon suuret viisarit raksahtivat. Kunnanjohtaja Keijo Niemi istui työhuoneessaan ja pläräsi papereitaan. Aikarauta näytti aamuseitsemää.

Niemellä oli suuri ongelma. Kunta yritti päästä eroon vanhasta traktorikaivuristaan. Koneella oli viime vuosina työskennelty ainoastaan satunnaisesti. Suurin käyttäjäryhmä oli ollut hirvilahtelaisen Niittykummun kyläseuran miesosasto, joka oli vuokrannut kaivuria kunnalta ja tehnyt sillä keikkoja viikonloppuisin. Ongelma piili nyt siinä, että Niemi oli puolivahingossa puoltanut koneen kauppaamista Maansiirto Nieminen & Sisko Oy:lle. Kaivurista myös kiinnostunut Niittykummun kyläseuran miesosasto oli saanut tiedon lehdestä. "No, heitetään lanttia, jos ei muuta keksitä", ähisi kunnanjohtaja työhuoneessaan.

Yllättäen Niemen oven taakse ilmestyi Kukkaniityn sanomien toimitussihteeri Ilpo Ojanen yhdessä Hirvilahden liikuntasihteeri Pirkko Mäen kanssa. Ojanen tuli kunnanjohtajan pöydän eteen ja pyysi tätä nousemaan ylös. Niemi hilasi ahterinsa penkistä ja käveli Ojasen kanssa keskelle huonetta. Sillä välin Pirkko Mäki meni seisomaan kunnanjohtajan norjalaiselta ystävyyskunnalta lahjaksi saaman kaapin taakse. "Nyt lauletaan!" kiljaisi Ojanen. "Kaapin takana on nainen", alkoi Ojanen hoilottaa mukaellen Matin ja Tepon Kaiken takana on nainen -hittiä. Kunnanjohtaja Niemi ryhtyi tapailemaan sanoja hieman jäljessä, kunhan hämmennykseltään ehti.