Olenko koskaan kertonut Roosasta? Ei, enpä ole tainnut. Niin, Roosa oli minun nuoruudenihastukseni. Häneen lankesin kauan ennen Teresaa.

Tässä eräänä päivänä koin suuren yllätyksen. Teresa oli lähtenyt jo aikaisin kaupungille ja minä olin keittiössä aamukahvilla. Juuri, kun otin kolmatta sumppihörppyä, ovikello soi.

Menin avaamaan. Ovella seisoi nainen aurinkolaseissaan. “Hei!” hän tokaisi viehkolla äänellä. Nainen nosti aurinkolasit nenältään ja samalla tunnistin hänet Roosaksi.

Nuoruudenihastukseni tarttui käteeni ja raahasi minut olohuoneeseen. Hän asetti levysoittimeen Letkiksen, yhteisen kappaleemme vuosia takaa. “Ja jonoon!” Roosa huusi. Eihän siinä auttanut muu kuin totella. Kotiin tultuaan Teresa hieman hieman ihmetteli, kun tanssin ex-tyttöystäväni kanssa letkajenkkaa. Oli siinä selittelemistä.