"Amanda Fiske oli vain 65-vuotias, kun Herra päätti hänen ajan olevan täynnä. Amandan elämä oli kiireinen, mutta kiireenkin keskellä hän jaksoi hymyillä. Iloinen katse pelasti monen päivän. Nyt tämä päiviemme valo on siirtynyt askeleen ylöspäin. Taivaasta hän luo valoa synkkiin päiviimme. Amanda nukkuu nyt rauhallisena ja levänneenä. Amanda on nukkunut pois."

"Kauniisti pastori puhui meidän Amandasta. Oi Fiske, miten me nyt jaksamme enää. Mä olen niin pahoillani", Teresa sanoi ja purskahti itkuun. Fiske ja Teresa halasivat lujasti toisiinsa. "Noo, tällaista tämä elämä on. Amandalla oli hyvä elämä. Ja lapsuutenikin oli loppujen lopuksi mukavaa aikaa. Äidin ansiosta", rauhoitteli Fiske Teresaa.

Amanda laskettiin hautaan. Fiske jäi yksin haudalle. "Äiti, kerroinko minä koskaan kuinka paljon rakastan sinua! Hyvästi… ei, näkemiin, äiti. Lepää rauhassa." Fiske kääntyi pois haudalta ja käveli hiljalleen kohti mökkiä. Aurinko alkoi loistaa kirkkaana taivaalla. Fiske katsoi aurinkoa kohti: "Minä rakastan sinua, äiti. Ikuisesti."