"Ei tällaista kakskytäneljähoo-makaamista kestä kukaan täysjärkinen", tuhahtaa Fiske ja alkaa tutustua sairaalan elämään.

Kahvikupposen sairaalan steriilissä kahvilassa nautittuaan potilas Fiske päättää heittää valkoisen puseron päältään. Hetken ihmeteltyään kuppilan tarjoilijan auki ammottavaa suuta, Fiske tajuaa olevansa alasti. "Kai sitä aikuinen mies saa riisua päällysvaatteensa. Ja laittakaa hyvä neiti suunne kiinni. Vai oletteko te kärpäsansa?", heittää Fiske ja haihtuu vaivihkaa lähimpään huoneeseen.

"Ilmeisesti lääkärien lepohuone", tuumaa Fiske ja huomaa henkarissa valkoisen lääkäritakin ja stetoskoopin. Fiske päättää vähän leikitellä lääkärien kustannuksella. Samassa sairaanhoitaja Pesonen saapuu huoneeseen. "Siellä tarvitaan lääkäriä! Lääkäri… öö, mikäs teidän nimenne nyt olikaan…", miettii Pesonen. "Nimeni on Jakarta, lääkäri Jakarta", vastaa Fiske. "Aivan niin. Lääkäri Jakarta, teille on potilas."

"Ja minkälaista vaivaa teillä on ollut, herra… Olenius?" kysyy Fiske potilaaltaan. "Jalkahiki häiritsee", vastaa potilas Olenius. "Ahaa, siinä tapauksessa ottakaa tämä raastinrauta ja hierokaa jalkapohjastanne ylimääräiset pois ja kuunnelkaa tällä stetoskoopilla jalkanne ääniä. Minä käyn asioilla."

Samassa oikea Jakarta astuu sisään. Loput voittekin jo arvata.