Kahden päivän jälkeen Teresa ja Fiske huokaisivat helpotuksesta. "Onneksi äitisi täytyy aina sunnuntaisin mennä kirkkoon. En ole nukkunut silmäystäkään", voivottelee Fiske. Teresa nyökkää.

Hyvin nukutun yön jälkeen Fiske talsii kohti keittiötä. "Terve, mä oon Aulis!" tervehtii vieras äänekkäästi keittiön penkiltä. "Mitä ihmettä te teette minun talossani?" ihmettelee Fiske samalla haukotellen. "Fiske, etkö sä todellakaan muista? Me tavattiin sillon pari vuotta sitten täällä sun järjestämissä pippaloissa. Silloin ku sä itkit jonkun muijan perään. Mehän ollaan kamuja", valaisee Aulis Fiskeä.

"Ka, Aulis pentele. Nyt minä muistan: sinähän taisit harrastaa jotain strippaamista ja tanssahtelua tuossa keittiön pöydällä. Kyllä minä sinut muistan. Hauska nähdä!" puhelee Fiske ja kättelee vanhaa ystävää. "Teresa, tulehan kattamaan pöytä. Tuli vieraita!"

Teresa laittaa kahvipannun lämpiämään liedelle. "Muukalainen, mikä sinut tänne ajoi?" kysyy Teresa hieman ihmetellen aikaista vierailua. "Öö… tuota, onkos teillä niitä Omajan herkkukeksejä? Ne ovat sitten todella maukkaita", vaihtaa Aulis puheenaihetta.

Päivä kuluu kaverusten puhellessa ja ilta muuttuu yöksi. "Fiske kamu saanko yösijan täksi yöksi?" kysyy Aulis hieman aprikoiden. Fiske nyökkää.