Uusi päivä alkaa jälleen aamukahvin merkeissä. Tällä kertaa Aulis on laittanut padan porisemaan ja kahvin lisukkeeksi hän on valmistanut hieman pohjaanpalanutta kaurapuuroa.

“Heh, eihän tällainen tyhmä jättiläinen osaa mitään ruokaa valmistaa”, vitsailee Aulis hieman nolona. “Sinä sentään osaat valmistaa puuroa. Fiske ei edes tiedä mistä aloittaisi”, jatkaa Teresa. Fiske nyökkää.

“Aulis, olipa mukava tavata vanhoja tuttuja. Elo on täällä välillä vähän yksitoikkoista, kun ei ole kunnon ryyppykaveria”, haikailee Fiske. “Tuota… Fiske, en tullut tänne vain lurittelemaan hempeitä”, jatkaa Aulis vakavasti. “Tämä saattaa olla liikaa naisystäväsi korville”, jatkaa Aulis. “Teresalla ja minulla ei ole mitään salaisuuksia, eihän? Joten kerro murheesi”, rohkaisee Fiske.

“Muistatko hyvin sen ryyppyillan silloin pari vuotta sitten silloin kun sinä Teresa olit etsimässä omaa minääsi? Et varmaan muista, että toin sinne pari naista ja siinä sitten järjestettiin pientä omaa kivaa. Fiske, lyhyesti sanottuna: sinä olet tyttäreni poikavauvan isä!” paljastaa Aulis.

Teresa tiputti kahvikupin lattialle, pakkasi matkalaukkunsa ja heitti sormuksen keittiön pöydälle. “Tämä yhteiselo päättyi tähän!”, karjui Teresa ja juoksi itkien ulos.