Kun Äetsän edeltäjien eli Keikyän ja Kiikan kuntien rajat elävät äetsäläistenkin keskuudessa omaa elämäänsä, ei ulkopaikkakuntalaistenkaan voi kovin paljoa odottaa seudustamme tietävän. Hieman hämmästyneenä olen kuitenkin viime aikoina kommentteja kuunnellut.

Muutama vuosi sitten kerroin eräälle uudelle tuttavuudelle mistä olen kotoisin. Kyseisellä kaverilla oli ystävä Vammalassa ja Kiikkakin oli nimenä muistissa. Niinpä tuttava kysäisikin, onko Äetsä jossain Kiikan ja Vammalan välimaastossa, siis osa Kiikkaa. Totesin rauhallisesti, että ei ole ja selvitin jälleen kerran kuntamme lyhyen historian. Viimeistään siitä saakka olen mielelläni heristellyt ainakin ajatuksissani sormea, kun joku äetsäläinen on puhunut Keikyästä tai Kiikasta ikään kuin ne olisivat vielä omia kuntia.

Äetsäläinen identiteetti tai oikeammin sen puuttuminen alkoi vaivata minua todella, kun eräs vammalalainen kysyi minulta muutama kuukausi sitten, onko Eero Mäki-Tanila myös Kiikan kunnanjohtaja. Silloin teki mieleni jo itkeä. Tyydyin kuitenkin latelemaan Äetsän vaiheet jälleen kerran.

Ehkä me äetsäläisetkin voisimme hiljalleen opetella olemaan äetsäläisiä. Keikyän ja Kiikan naimakaupoista on aikaa jo hitusen yli 21 vuotta. Oikea aika itkeä liitositkuja oli 1980-luvun alkupuolella. Jos jokaisen uuden asian ymmärtäminen olisi niin vaikeaa kuin kuntaliitoksen, eläisimme todennäköisesti vielä luolissa ja taiteilisimme kalliomaalauksia.