Taivas on musta. Ukkosherra jyrisee ja salamat lyövät lähellä Varusvarikkoa. "Meiltähän tämä käy", toteaa Waterberg ja sipsuttaa Järvenpään ja Mustikkajoen perässä kohti vapautta. Kolmikko juoksee autolle, mutta äkkiä salama lyö viereiseen tammeen. Puunsirpaleet singahtelevat ympäriinsä. "Waterberg? Mustikkajoki? Oletteko kunnossa?!" huutaa Järvenpää. "Eiiiiiiii!"

Jossain tuolla…

"Voi herran jestas. Ei kai tämä ole taivas?" ihmettelee Mustikkajoki samalla tutkiskellen uutta valkoista vaatekertaansa.
"Pikemminkin tämä on teho-osasto. Kaikki on niin ylivalkoista, niin ällöttävän draamallista. Pian kai hypimme pitkin pilvenhattaroita", vastaa Waterberg kyynisesti.
"Voi hyvät hyssykät", jatkaa kenraali huomattuaan istuvansa pilvenhattaran päällä.
"Hyvät herrat, tervetuloa taivaaseen. Olen Joogel, teidän matkaoppaanne", sanoo valkoisiin pukeutunut enkeli.
"Kiitos avuliaisuudesta, mutta meillä on petos selvitettävänä tuolla alhaalla. Jos voisimme päästä…" vastaa Waterberg, mutta Joogel keskeyttää.
"Täyttäkää oheiset kaavakkeet. Ja muistakaa allekirjoitus", neuvoo Joogel.
"Byrokratia on siis ennättänyt tännekin", mutisee Waterberg.

"Herra Joogel, haluan tavata tämän paikan johtajan. En halua tätä palvelua vielä. Nämä asutkin ovat aivan naurettavia – olen näet parhaimmillani Varusvarikon harmaissa koltuissa", höpöttää Waterberg.

"Katsokaa, minä osaan kolmiloikkaa!" iloitsee Mustikkajoki ja hyppii pitkin pilviä.