Varusvarikko 10:n johto ja työntekijät ovat kokoontuneet varikon juhlasaliin. Waterberg työntää pyörätuolissa istuvaa Mustikkajokea kohti salia. "Varo tällä kertaa ovia!" komentaa Mustikkajoki peläten jalkaparkojensa puolesta.

Ylijohtaja astuu puhujapönttöön. "Hyvä Varusvarikko 10:n väki, arvoisat paikallislehtien edustajat. Olemme kokoontuneet tänään tänne selvittämään osastomme viime aikojen värikkäitä tapahtumia. Selonteon päätteeksi lavalle astuu Reijo Hoo, joka esittää tuoreimman kappaleensa Kohu-ounou."

"Hyvät ystävät. Olimme tilanteessa, jossa kaksi Varusvarikon pitkäaikaisimmista vaikuttajista, kenraali Waterberg ja toiminnanjohtaja Mustikkajoki, olivat vähällä kuolla. He joutuivat tämän miehen, Arvo Miettisen, uhriksi. Miettinen on todettu pahasti mielisairaaksi."

"Yksi Miettisen uhreista oli kenraali Saarenketo, entisaikojen sotakonkari, joka menehtyi lentokoneen syöksyssä muutama kuukausi sitten. En voi kuvitella sitä tuskaa, mitä Liisa Saarenketo on joutunut kokemaan näiden kuukausien aikana. Minä ja koko Varusvarikon väki olemme syvästi pahoillamme leski Saarenkedolle aiheuttamastamme kärsimyksestä. Liisa, tulisitko tänne. Otan osaa."

Ylijohtaja ojentaa Liisa Saarenkedolle taskukellon, jonka kenraali Saarenketo ojensi ennen menehtymistään Waterbergille. "Se ei ole tavallinen kello", kaikuu Saarenkedon sanat Waterbergin korvissa.

"Kiitän kenraali Waterbergia ja toiminnanjohtaja Mustikkajokea sekä Elina Järvenpäätä urhoollisesta suorituksesta lopettaa tämä sekamelska."

"Kuten osa kollegoistani jo tietää, jään eläkkeelle tämän viikon perjantaina. Toivon, että toiminnanjohtaja Mustikkajoki jatkaa virassani. Elina, sinusta tehdään uusi toiminnanjohtaja. Ja kenraali Waterberg…"

Jatkuu…