Sotilaallinen päiväkirjani. Olen elänyt vivahteikkaan elämän. Tunnen vieläkin sydämessäni sota-ajan pelon ja raakuuden ja Varusvarikon värikkäät kommellukset. Sydäntäni raastaa, kun uutiset kertovat maailman tuhoisia tapahtumia. Tätäkö elämä on?

Olen kohdannut elämässäni pelkoa, kurjuutta, köyhyyttä – kaikkea negatiivista mitä maa päällään voi kantaa. Olen suoltanut taakkani sivuillesi, lukenut niitä jälkeenpäin ja itkenyt. Uskon kuitenkin, että kaikilla tapahtumilla on tarkoitus.

Olen kohdannut elämässäni tilanteita, joiden olen kuvitellut sinetöivän elämäni. Kaunis päivä muuttui helvetiksi, kun sain kuulla sairastavani aivosyöpää. Oletin elämäni olevan sinetöity, mutta kuin ihmeen kaupalla syöpäsolut olivat hävinneet kehostani. Ilmeisesti vanha sotaratsu oli liian kitkeränmakuista.

Kaikesta huolimatta pidän elämästäni. Olen kohdannut jokaisen päivän täynnä elämänmyönteisyyttä ja kokenut elämäni parhaat hetket ystävieni – siis lähinnä Mustikkajoen – parissa. Oudoista tavoistaan ja hitaasta aivotyöskentelystään huolimatta olemme kuin paita ja peppu, jos tällainen ilmaisu nyt kenraalilta sallitaan.

Minä ja Mustikkajoki olemme kokeneet paljon. Mustikkajokea on ammuttu, olemme joutuneet petetyiksi ja olemmepa käyneet taivaan porteillakin. Ainakin Mustikkajoella oli tuolloin hauskaa pilvenhattarien kanssa.

Tätähän se elämä taitaa olla, mutta jotain puuttuu. Jotain, minkä toivoisin vielä toteutuvan: en ole ikinä ollut rakastunut. Jykevä päiväkirjani, kiitos näistä palvelusvuosista. Elämäni on nyt kansissa.