MAINOS

Onko minulla ja viherkasveilla vielä toivoa?

Kolumni

Tanja Kallio

Jokin aikaa sitten päätin, että minun on pakko kokeilla saanko pidettyä yhtäkään kasvia elossa viikkoa kauempaa. Lähtökohdat eivät olleet hyvät, sillä minulla ja viherkasveilla ei yksinkertaisesti synkkaa lainkaan. Jostain kumman syystä viherkasvit eivät pidä minusta. Jos menen katsomaan kauppaan kukkaosastolle joitain kivoja kasveja, ne lakastuvat ennen kuin ehdin tutkia niiden nimiä. Eli pelkkä katsominen kasviin päin riittää kuivattamaan sen lehdet ja kuolettamaan sen.

Sitten tein lopullisen päätökseni. Minä otan itselleni hoidettavaksi muutaman kasvin, juurrutan ne itse tai ostan kaupasta ja annan niille hyvän hoidon, täydellisen rakkauden. Usein on sanottu, että jos kasveille puhuu, ne alkavat viihtyä ja kukoistaa. Toiset sanovat, että kasteleminen silloin tällöin auttaa myös rehujen elossa pitämisessä, tosin liika kastelu saattaa olla haitaksi. Eli pitää osata kulkea keskitietä.

Nyt olen juurruttanut ja istutellut muutamia eri paikoista hankittuja kasveja ja huomannut kuinka ne ovat alkaneet viihtyä. Jospa meillä sittenkin olisi yhteinen sävel jossain ja nyt se olisi astumassa esiin. Siis minä ja viherkasvini tulisimme sittenkin toimeen. Saa nähdä. Toinen projekti, heti huolenpidon jälkeen, saattaa olla ruukuissa käkkivien kasvien nimien selvittäminen. Mutta se jääköön myöhemmäksi, sillä nyt on pääasia, että viherkasvini elävät ja kukoistavat kauan.

Tilaa uutiset sähköpostiisi

Uutiskirje on ilmainen.

Seuraava:

Edellinen:

Tilaa Uutiskirje

Uutiskirje on ilmainen.

Tuoreimmat

Scroll to top