Kahvikupponen on monelle ihmiselle tärkeä tekijä jokapäiväisessä elämässä. Onpa ihmisiä, jotka eivät pysty hetkeäkään elämään ilman päivän kofeiiniannosta. Kahvia välttelevät ihmiset ovatkin pulassa, kun kiltti vanhus pyytää sumpille. Eihän kutsusta voi kieltäytyä – vai voiko?

Muistan tapauksen, kun eräs nuori mies joutui pahaan liemeen hakiessaan päivän postia. Kotiovea päin tallustellessa erään rivitalohuoneiston ulko-ovi aukesi. Sisältä asteli noin seitsemänkymppinen naisvanhus, joka pyysi (lue: käski) nuorta miestä käymään. No, eihän hyvätapainen nuori voinut kieltäytyä. Vanhus komensi pojan nostamaan raihnaisen polkupyöränsä varastostaan. Utelias mummo kyseli niitä näitä ja lopuksi pyysi nuorta miestä tulemaan sumpille – vaimonsa kanssa. Paha kyllä, nuorukainen oli naimaton, sinkku, mutta tätikös siihen laukoi: "Tuu sitte ittes kanssa joskus – ja luo lumet mun pihalta talvella, jookos?!" Poika pääsi irti "tädin pauloista" ja vannoi itselleen, että minähän en määräyksiä hullulta, rääkyvältä ämmältä huoli.

No, siitä lähtien nuorukainen on vältellyt kyseistä rivitalon asukkia ansiokkaasti. Kahvilla ei ole käynyt – eikä liioin luonut lumia. Huono ihminen. Ja nuorissa pitäisi asua maailmamme tulevaisuus.