MAINOS

Päivä on lyhyt aika askarrella

Kolumni

Mika Hyssi

Ihmisten ainainen kiire on ollut minulle dilemma. Kännykkäriippuvaiset työnarkomaanit sipsuttelevat edestakaisin ja valtavat paperipinot työpöydällä kertovat työholistin aktiivisuudesta. Nämä yli-ihmiset työpöytien takana ovat tulleet allekirjoittaneellekin tutuiksi.

Käytännössä päivä ei riitä. Kahdestakymmenestäneljästä tunnista yksi kolmasosa kuluu sängyssä kierimiseen ja ahdasmielisiin painajaisuniin. Muistan olleeni kuilun äärellä jo useamman kerran tai juoksemassa pitkin tiheää metsää. En edes halua tietää unien syitä. Toistaiseksi ei ole ollut polttava kiire kuin aamuisin, kun unihiekan rapsuttaminen silmistä on venynyt aamukymmeneen. Kellon syytä sekin.

Opiskelijan päivän aikataulu on syytä tehdä melko löyhäksi. Opiskelun jälkeen kellon viisarit näyttävät jo sen verran, että Marienhofin tunnusmusiikki pyörähtää käyntiin. Läksyjen pukertamisen jälkeen ollaankin jo tekopirteän Voitto kotiin! –ohjelman tupaantulijaisissa. Olenkin aina ihmetellyt, miksi teinit mekastavat yön pikkutunneilla parvekkeeni alapuolella. En ihmettele enää.

Opiskelijalla ei ole elämää – ei ainakaan päivisin.

Tilaa uutiset sähköpostiisi

Uutiskirje on ilmainen.

Seuraava:

Edellinen:

Tilaa Uutiskirje

Uutiskirje on ilmainen.

Tuoreimmat

Scroll to top