Syysaurinko tuijotteli Hirvilahden taivaalla. Virastotalolla kunnanjohtaja Keijo Niemi valmistautui tarttumaan puhelimeen. Se oli juhlallinen hetki, sillä Niemeä hieman jännitti puhelimessa puhuminen. Jotenkin ne sanat aina tarttuivat kurkkuun. Ja silloin tällöin lipsahti sammakkokin. Mutta vahinkoja sattuu kaikille.

Nyt Keijo Niemi oli normaalia helpomman puhelun edessä. Hänen piti soittaa liikuntatoimensihteeri Pirkko Mäelle ja pyytää tätä tuomaan kunnan omistamien kuntosalien kävijäraportit syyskuulta. "Tästä me selvitään", mutisi Niemi ja näppäili numeroita. Puhelin alkoi tuutata. "Mäen Pirkko", vastasi liikuntatoimensihteeri puhelimeen. Kunnanjohtaja Keijo Niemi häkeltyi ja kelasi mielessään: "Vastaaja sanoo 'mä en Pirkko'. Hän ei siis ole Pirkko Mäki. Ilmeisesti soitin väärään numeroon. Sanajärjestyksestä päätellen vastaaja on ulkomaalainen. Muutoin hän olisi sanonut 'mä en ole pirkko'. Ehkä on parempi puhua englantia." Kunnanjohtaja rykäisi ja sanoi luuriin: "Ekskjuus mii. Its kommunaaldirektöör Keijo Niemi från Hirvilahti kommuun. Aim sori, that ai pfound to wrong nambör. Ai traid to riitz jumppatijumppatisekretäär Pirkko Mäki. Aim sori, that ai intörraptiid juu. Bai." Kunnanjohtaja laski luurin alas.

Toisessa päässä lankaa liikuntatoimensihteeri Pirkko Mäki istui hetken aikaa hölmistyneen näköisenä ja tuijotti puhelinta. "Että sillä tavalla. Keijolla menee aika mielenkiintoisesti", Mäki mutisi itsekseen.