Reijo Kuoppalan kaupan edustalla kävi kova hyörinä. Kuntalaiset olivat liikkeellä, koska kauppias oli viikonlopun Kukkaniityn Sanomissa ilmoittanut tarjouskananmunista. Kuoppala itse myhäili tyytyväisenä lihatiskin edustalla. Ostoksille piipahtanut eläkeläinen Lyyli Seivonen pysähtyi juttelemaan.

Seivonen: "On se maar kauheeta, kun aina valitetaan. Aina on kaikki huonosti."
Kuoppala: "Niin on. Se on kauheeta."
Seivonen: "Kunnassakin tuntuu taas olevan niin vaikeaa saada se ensi vuoden budjetti kasaan. Niin vaikeaa. Sitä se meidän naapurikin – se valtuutettu – aina valittaa. On se niin raskasta."
Kuoppala: "Raskasta on. Juu."
Seivonen: "Ihan turhanaikaista valittamista. Kunpa ihmiset edes joskus osaisivat olla tyytyväisiä siihen hyvään mitä elämässä on. Saarakin aina sanoo eläkeläisten vesijumpassa, että 'on kremppaa, on kremppaa'."
Kuoppala: "Niin, pitäisi osata iloita. Mitä muuten Lyyli-rouvalle itselleen kuuluu?"
Seivonen: "No, mitäs tässä. Oikean jalan lonkka on kipeä ja päätä särkee öisin. Ei tahdo saada nukutuksi. Ja aina välillä vetää vasemmasta jalasta suonta niin että… Ei tässä sitten ihmeempiä. Ei ne sukulaisetkaan ehdi koskaan käydä kylässä."

Lyyli Seivonen heilauttaa kättään ja lähtee ostoskärryjen kanssa eteenpäin.

Kuoppala: "Että hyvää kuului Lyyli-rouvallekin."